Sommelo antoi kaipaukselle soinnin

Akaan Seutu 16.11.2010/Juha Kosonen

Toijalan Nuorisoseuran kuoron Sommelon kolmas cd-levy Kaipaus julkistettiin torstai-iltana Sääksmäen Pappilanniemessä lähes liikuttuneissa tunnelmissa. Levyn historia juontaa tsunami-vuoteen 2005. Suomalaisia järkyttänyt katastrofi sai Sommelon tekemään konsertin teemalla kaipaus ja lohdutus. Tästä konsertista on nyt kasvanut hyvin puhutteleva ja voimakastulkintainen levy.
- Pyysin kuorolaisilta listan lauluista, jotka heidän mielestään käsittelevät kaipausta tai lohdutusta. Näistä lähdin karsimaan niitä kappaleita pois, jotka minun mielestäni eivät sopineet joukkoon. Sitten piti vain katsoa, että saamme aikaiseksi kokonaisuuden, kertoo kuoronjohtaja Leena Aarnipuu-Lampela

Herkkää vahvasti

Kaipauksen kappaleiden harjoittaminen ja levyn äänittäminen eivät kuoronjohtajan mielestä olleet vaikeita tilanteita, koska osallistujilla oli voimakas halu tehdä juuri tämä levy. Koskettavan P-J. Hannikaisen ja Immi Hellénin Maan korvessa -kappaleen harjoitteleminen tosin sai kuorolaiset itkemään (ja varmasti kuulijat myös). Levyllä kuitenkin laulaa poikkeuksellisen voimakas Sommelo. Kuoro on saanut parin vuoden sisällä useita uusia laulajia.
- Olemme saaneet uutta väkeä ja nimen- omaan nuoria. Tämä kuuluu soinnissa, ja soinnissa kuuluu tietysti myös se, että on tehty todella paljon töitä sen eteen, että sointi paranee. Esimerkiksi levyn tekeminen on erittäin hyvää työtä soinnin parantamiseksi - kun hiotaan äärimmäisen tarkasti stemmat paikalleen. Näin hiomalla rakennetaan instrumenttia vahvaksi.
Leena Aarnipuu-Lampela on johtanut Sommeloa syksystä 1994. Useita muitakin kuoroja ammattijohtajana vetävä Aarnipuu-Lampela tunnetaan hyvin vaativana johtajana.
- Suutun nykyään hirveän harvoin. En muista, olenko viime vuosina suuttunut töissä juuri koskaan. Ei kuoroa johdeta kovuudella eikä ilkeydellä, vaan pitää osata kertoa, mitä haluaa ja toivoo. Sommelo on viime vuosina kehittynyt todella paljon, ja jos eteen tulee hyvin yksinkertainen sovitus, sitä lähdetään tekemään kokonaisuudeksi heti. Nuotteja osataan lukea. Monimutkaisempia kappaleiden kanssa tehdään tarkkaa perustyöta, stemmaamista, sanoo Aarnipuu-Lampela.
Jos johtaja ei olisi innostava, tuskin yleisö saisi tulevissa joulukuun konserteissa nähdä aivan uutta kuoroa, kuten nyt. Kaipaus-levylla kuorolaiset myös soittavat paljon eri instrumentteja ammattitaitoa tämäkin.

Kuoro johtajansa instrumentti

Kaipaus-levyllä on 18 kappaletta. Julkistamistilaisuudessa puheenvuoron käyttänyt seurakuntapastori Teemu Salminen sai levyn aikaisemmin kuultavakseen ja koki taidenautinnon.
- Aivan niin kuin kaipauskin on monisäikeinen ja aina kokijansa oloinen, niin tämä levy on monitahoinen ja monitulkintainen. Levyn kappaleet voi nauttia yksittäisinä makupaloina. Ne toimivat herkullisina erillään, koska niissä on sävyjä, uusia tulkintoja, uutta tunnelmaa, joka haastaa miettimään, miten oikeastaan olen kuunnellut tätä kappaletta ja mikä tänään näissä kappaleissa resonoi. Jos levystä haluaa saada syvän kokemuksen niin, että se vavahtelee koko olemassaolosta, täytyy ottaa aikaa. Täytyy lämmittää kuppi kuumaa juotavaa, istahtaa pehmoiselle tuolille, kääriytyä vilttiin ja antaa luisua, sanoo Salminen.
Teemu Salmisen kokemus Kaipaus-levystä oli hyvin henkilökohtainen ja koskettava. Tätäkö Leena Aarnipuu-Lampela halusi? Kuoro on aina johtajansa instrumentti.
- Tällä kuorolla ja tällä materiaalilla se on paljolti sitä, mitä Teemu sanoi. Kaipaus on monennäköinen. Levyn työnimenä oli Lohdutus, mutta nimi vaihtui Kaipaukseksi, koska minun mielestäni emme voi taata lohdutusta kenellekään. Vain minä itse tiedän, mitä tarvitsen lohdutukseksi. Kaipaus on armahtavaa. On lupa kaivata, se on tämän levyn viesti, sanoo Leena Aarnipuu-Lampela.
Sommelo laulaa kaksi joulukonserttia. 2. joulukuuta esiinnytään Arvo Ylpön koululla ja 7. joulukuuta Viialan kirkossa.

Erään kuorolaisen mietteitä äänitystilanteessa

”Kaik on niin hiljaa mun ympärilläin, kaik on niin hellää ja hyväää. . .Hyräilin tauolla stemmaani edelliseen lauluun. Loikoisin selälläni Pappilanniemen salin lattialla, jalat seinää vasten nostettuina. Minulla oli tavattoman hyvä olla. Olin väsynyt, mutta mielialani oli samalla korkea, sillä tuntui mahtavalta kuulua tällaiseen joukkoon ja olla yhtenä luomassa yhteistä haavettamme, levyä, josta toivon mukaan olisi iloa ja lohtua vielä monelle sitä tarvitsevalle.”